Lääkäri sanoi laittavansa lähetteen foniatrille, Leon puheen vuoksi. Tämän illan olenkin sitten pyörinyt netissä googlaamassa tuosta tieto.
Foniatri, osastonlääkäri Marja Asikainen kirjoitti Lääketieteen Aikakausi Duodecim 2004;120(18):2209-16 näin:
"Yleinen käytäntö on, että lastenneurologille
lähetetään lapset, joilla puheen ja kielen kehityksen viivästyminen liittyy
laaja-alaiseen kehitysviiveeseen, kohtausoireisiin tai muihin neurologisiin oireisiin,
ja lapset, joiden kehityksen epäillään taantuneen. Foniatrille taas lähetetään
lapset, joilla esiintyy poikkeavuutta lähinnä puheen tai kielen kehityksessä.
Foniatri on perehtynyt erityisesti puheen ja kielen kehityksen ongelmiin.
Niinpä foniatrin konsultaatiota voidaan toisaalta pyytää aina, kun on
punnittava puheen tai kielen kehityksen häiriön edellyttämien
tukitoimenpiteiden tarpeellisuutta tai kun tarvitaan tietoa siitä, voiko jokin
lapsessa tai hänen toimintaympäristössään todettu seikka vaikuttaa kielelliseen
toimintakykyyn, ja miten se pitäisi huomioida. Foniatrin konsultaatio voi olla
aiheellinen myös, jos lapsella esiintyy esimerkiksi oppimisvaikeutta,
käyttäytymishäiriö tai masentuneisuutta ja lisäksi todetaan viitteitä
kielellisen toimintakyvyn ongelmista. Kielellistä toimintakykyä tukemalla on
mahdollista luoda paremmat edellytykset vuorovaikutukselle ja oppimiselle." (lähde:http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo94518&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero)
Aijemmin on ollut puhetta, että Leo lähetettäisiin lastenneurologille. Sinne ei kuitenkaan lähetettä laitettu, joka taitaa olla positiivinen asia mitä tuosta nyt lukee että " laaja-alaiseen kehitysviiveeseen, kohtausoireisiin tai muihin neurologisiin oireisiin, ja lapset, joiden kehityksen epäillään taantuneen.". Tällaisia Leolla ei siis ole havaittu.
Mutta kohta "voiko jokin lapsessa tai hänen toimintaympäristössään todettu seikka vaikuttaa kielelliseen toimintakykyyn" sai minut heti miettimään Leon kasvuympäristöä. Olenko minä tehnyt jotain väärin? Enkö ole lukenut ja jutellut Leolle tarpeeksi? Onko minun ja Leon isän ero saanut jotain haittoja aikaiseksi? Peruuttamattomia vahinkoja?
"Puheen- ja kielenkehityksen
erityisvaikeudet (dysfasia, specific language impairment)
Varsinaisesta puheen tai kielen kehityksen
viivästymästä voidaan puhua, kun kyseessä on vähintään kolmevuotias puhumaton,
hyvin epäselvästi puhuva tai puhetta huonosti ymmärtävä, normaalikuuloinen ja -älyinen lapsi, jolla ei ole
sellaista kontaktikyvyn häiriötä, puhe-elimistön
rakenteiden tai hermotuksen
ongelmaa, joka selittäisi puheen tuottamisen tai ymmärtämisen viivästymisen
ikätason mukaisesta kehityksestä. Diagnoosi asetetaan siis sulkemalla pois muut
puheenkehityksen viivästymistä aiheuttavat tekijät."
Onko Leolla siis dysfasia? Sillä nimelläkö tätä nyt kutsutaan?
En ole varma oliko hyvä asia hakea tästä tieto netistä. Tuntuu, että mitä enemmän luen, sitä enemmän huolestun. Ja yhä enemmän syytän itseäni. Sillä minun kanssanihan Leo asuu. Kenen muunkaan vika se voisi olla ettei Leo puhu? Isäänsä Leo näkee paljon harvemmin ja isovanhempia ja muita sukulaisia näkee ihan yhtä harvoin. Minua hän näkee aina. Minun kanssani hän asuu. Minun kanssani hän aina on. *huokaus*
Taidan tarvita estot tuollaisille sivuille :D
Tiedän ettei itseä saisi syyttää, mutta syytän silti. Ketä muutakaan voisin? Tuntuu, että jonkunhan vika tämä on oltava. Ehkä olen ollut niin huono ihminen, että nyt minua rangaistaan poikani kautta..
Huolestunut
Veera
Olen kanssa pyöritellyt tuota dysfasiaa päässäni, että voiskos meidän esikoisella olla tuo... En ole tosin ottanut sitä puheeksi missään, en oo uskaltanut... vaikka mitäpä uskaltamista siinä edes on?
VastaaPoistaÄlä missään nimessä itseäs syytä! Sä olet paras mahdollinen ihminen auttamaan lastasi, sä olet ÄITI! Pienen ihmisen koko maailma <3 Pienin askelin eteenpäin; muista iloita jokaisesta uudesta sanasta, lauseen pätkästä, aivan kaikesta!
En tiedä onko teillä tapana lukea iltasatua tms, mutta meillä joka ilta luetaan iltasatu ja huomaan, että poika kuuntelee tarkkana mitä luen ja välillä kyselee. Ihan helppoja pikkusatuja kuvineen ja sitten yhdessä tutkitaan ja samalla kyselen vähän helppoja kysymyksiä.
Raskasta se on, sekä hyvin turhauttavaa välillä. Meillä poika tuskastui, kun häntä ei ymmärretty, itse tuskastuin kun en ymmärtänyt poikaa :( Mutta päivä päivältä eteenpäin!
Esikoisella on monia monia sanoja, jotka hän sanoo omalla talvallaan, esim. kalkalista=kaukosäädin, traktorista=traktori, Omena=onena, vene=veve jne. Aina kun huomaan, että pojalla ois hetki aikaa keskittyä harjoittelemaan helppoja sanoja, niin yhdessä ihan pätkittäin opetellaan sanomaan joku sana, ja voi sitä innostuksen määrää kun hän huomaakin, että hän osaa sanoa peräkärry (ennen hän sanoi peräpalo) jota harjoiteltiin. Nää on niitä pieniä ilonhetkiä, ainakin mulla :)
Tsemppiä hirveästi, kyllä Leo oppii puhumaan, olen aivan varma! :) ja oho, tulipas pitkä kommentti :D
*halaus* olen sinulle aiemminkin kommentoinut ja sanoisin, että älä nyt ainakaan itseäsi syytä! Foniatrin tehtävänä on toki yleisellä tasolla osaltaan arvioida myös lapsen toimintaympäristöä, mutta se ei tarkoita, että vanhempien oletettaisiin olevan syyllisiä lapsen vaikeuksiin. Melkeinpä voisin lasten kanssa työskentelevänä ihmisenä heittää, ettei varsinaista kielenkehityksen viivettä voi kukaan aiheuttaa lapselle tajuamattaan muuta kuin erittäin äärimmäisissä tapauksissa, jos vaikka vakavasti häiriintynyt vanhempi ei juuri olisi vuorovaikutuksessa lapsen kanssa, vaan tukkisi hänet päiviksi jonnekin leikkikehään tai jättäisi yksin. Blogistasi saa kuitenkin käsityksen, että olet ihan tavallisen hyvä äiti, puuhaat Leon kanssa tavallisia asioita, juttelet, annat mahdollisuuksia tavata muita lapsia, tarjoat jokapäiväisiä normaaleja virikkeitä (puistoilu, leikkiminen, kotiaskareiden seuraaminen). Enempää ei lapsen normaali kielellinen kehitys tarvitse. Toki joku loruttelu on kehittävää, itsekin otin aikoinaan paineita, kun en osannut vauvalle lukea tai lorutella vaikka valistusmateriaaleissa käskettiin, ja silti esikoiseni puhui sanoja alle vuoden iässä ja lauseita 1,5-vuotiaana.
VastaaPoistaNoita ympäristöön liittyviä tekijöitä voisivat olla vaikka se, jos kokonaan kotihoidossa oleva lapsi asuu niin syrjässä, ettei juuri tapaa muita lapsia, jolloin kerho tai osa-aikapäivähoito kuntouttavin perustein voisi olla tarpeen. Tai jos perheen äidinkieli ei ole suomi, mutta vanhempi hyvää tarkoittaen koettaa puhua lapselle huonoa suomea oman kielensä sijasta, ja lapsi jää "puolikieliseksi" - tällainen lapsi hyötyisi enemmän siitä, että vanhempi puhuisi omaa kieltään, ja jossain vaiheessa lapsi menisi suomenkieliseen päivähoitopaikkaan, jotta ehtii omaksua riittävästi hyvää ja monipuolista suomen kieltä ennen koulun alkua.
Lapselle lukeminen on hyvä asia, mutta ei siitäkään pidä ottaa paineita. Itse olen iltaisin liian väsynyt keskittymään iltasadun lukemiseen, mutta luen sitten jossain luontevassa välissä päivää tai alkuiltaa, usein silloin, kun jompikumpi lapsista tuo minulle kirjan ja pyytää itse. Jos Leo ei ole kiinnostunut kirjoista eikä jaksa kuunnella, ei kannata miettiä, lukeeko joku muu jo pitkiä satuja samanikäiselle, tai lukeeko joku lapsi nelivuotiaana jo itse - jokainen kehittyy omaan tahtiinsa. Jos Leon juttu ovat vaikkapa kuvakirjat kiinnostavasta aiheesta, lukekaa niitä. Jos Leo jaksaa kuunnella kaksi minuuttia, lukekaa kaksi minuuttia :).
Mutta olet jo tehnyt sen parhaan, mitä vanhempi voi kehitykseltään poikkeavan lapsensa hyväksi tehdä, ja ottanut asian puheeksi ja ottanut vastaan apua. Vaikka todettaisiin, että Leo hyötyisi jostain muutoksesta ympäristössä (kuvakommunikaatio, en muista oliko päiväkodissa mutta jos ei, esim. kuntouttava päivähoito, päiväkodin erityinen tuki jne.), se ei tarkoita, että olisit huono äiti kun et osannut ennustaa ja taikoa näitä lapsellesi. Ei ole yhtä oikeaa reseptiä, jolla lapsesta kasvatetaan taitava ja terve, vaan lasten tarpeet ovat erilaisia. Siksi asiantuntijoita on, jotta he osaisivat ehdottaa ja räätälöidä kullekin lapselle toimivia ratkaisuja. Voimia taas eteenpäin! :)
Puheterapeutti komppaa anonyymin kirjoittamaa: puheen ja kielen kehityksen viiveen / erityisvaikeuden syynä ei (juuri) koskaan ole jotain mitä vanhempi on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Lapsen ympäristöjen kartoittaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että "arvioidaan" lapsen ihmiskontakteja (vuorovaikutus vanhemman, vieraiden ja esim. ikätovereiden kanssa) ja mietitään puheen ja kielen kehitystä edistäviä tukitoimia (kuten kuvat ja/tai tukiviittomat) / puheterapian käynnistämistä. Nykyään puheen ja kielen kehityksen häiriöistä tiedetään paljon enemmän kuin parikymmentä vuotta takaperin, ja ennuste on usein aina parempi, mitä aikaisemmin ollaan liikenteessä. Moni vanhempi tekee jo tiedostamattaan paljon oikeita asioita erityislapsen kanssa: mm. edellä mainittu satujen lukeminen ja kuunteleminen (kannattaa ajoittaa tosiaan siihen ajankohtaan, kun lapsikin on virkeä ja jaksaa osallistua), ottaa lapsen mukaan arkiaskareisiin (esim. ruuanlaitto, pyykkääminen yms) samalla lapselle puhuen, yhdessä leikkiminen, lapsen huomion suuntaaminen olennaisiin asioihin jne.
PoistaNetti on pullollaan hyvää ja huonoa tietoa. Ammattihenkilönä suosittelen sivustoa papunet.net. Kaikkea hyvää teidän perheelle.
Onko poikasi kuuloa koskaan tutkittu kunnolla? Mitä jos hän ei kuule kunnolla ja siksi ei puhu?
VastaaPoistaSeuraan kirjoituksiasi ja kuulumisianne. Lämmin halaus sinulle. Olet hyvä äiti.
PoistaHei! Mitä teille kuuluu nykyään? Täällä puhumattoman 2,5-vuotiaan äiti kahlaa nettiviidakkoa ja etsii apua*
VastaaPoistaSamoin jäin miettimään , mitä kuuluu tänä päivänä, mitä Leolle kuuluu? täällä mummi joka myös kahlaa nettiviidakkoa. 3,5v. lapsenlapsi, puheen tuottamisen kanssa ongelmia.
VastaaPoista