Harrastaa vaiko eikö harrasta
Kevään lähestyessä olen taas alkanut miettiä harrastuksia poikaani varten. Jalkapallo joukkueeseen ilmoittautuminen on alkanut ja haluaisin kokeilla viihtyykö Leo harjoituksissa ja pitääkö hän lajista. Mutta kun Leo ei puhu. Eihän valmentaja ymmärrä häntä. Eivätkä pelikaveritkaan. Miten valmentaja suhtautuu tälläiseen? Otetaanko häntä edes joukkueeseen? Miten muut lapset suhtautuvat? Ottavatko he Leota mukaan peliin ja muihin leikkeihin? Entä leon vilkkaus? Onko se vain hyväksi tällaisessa lajissa vai meneekö se kentällä tönimiseksi ja ilkkumiseksi? Leolla ei ole mikään hyvä kärsivällisyys. Jos hän ei jotain osaa, ei häntä myöskään kiinnosta opetella. Tulisiko harjoituksissa vain kiukku, jos pallo ei menekkään maaliin? Emme ole ennen käyneet kerhoissa tai muissa vastaavissa, joissa vetäjän johdolla pitäisi tehdä eri asioita tittyyn aikaan ja tietyssä järjestyksessä. Liikuntasalissa pidettävään temppuratatyyppiseen toimintaan olemme osallistuneet, mutta tällöin jokainen lapsi saa tehdä mieleisessään järjestyksessä mieleisiään asioita ja jättää tekemättä mitä ei halua. Varsinaista vetäjää ei ole ollut, vain valvojia, mutta jokainen lapsi on ollut omien vanhempiensa vastuulla. Onko joukkuelajiin siirtyminen liian suuri harppaus?
Pohdin viime kesänä samoja asioita. Silloin tulin tulokseen, että on vielä liian aikaista, katsotaan ensi vuonna. Silloin puhettakin varmaan tulee enemmän. Puhetta ei kuitenkaan tule sen paremmin. Puheen kehitys on täysin pysähtynyt paikoilleen. Onko vieläkin liian aikaista? Vai onko epäreilua Leota kohtaan jos hän joutuu jäämään asioista pois puheensa vuoksi? Voiko puhumaton lapsi harrastaa "normaaleiden" lasten joukossa? Olen lukenut myös erityislapsille tarkoitetuista harrastus ryhmistä. Kuuluuko poikani sellaiseen?
Miksi, voi miksi et puhu pikkuiseni..
Veera
Ps. Joskus elämä tuntuu epäreilulta
Me kokeiltiin viime syksynä tuota jalkapalloa, silloin oltiin jo siirrytty nurmelta sisätreeneihin. Poika oli aluksi tosi innoissaan, mutta itkun kanssa meni muutamat treenit ja rankkaahan tuo oli, kun harjotukset sattuivat aina samalle päivälle kuin puheterapia jonne joudutaan ajamaan tunti suuntaansa. Harmitusta tuli juuri kun pallo ei mennyt maaliin jne. Ollaan nyt aateltu, että jos nyt kevään ja ulkotreenien myötä poika innostuis uudelleen. Käykää ihmeessä kokeilemassa!
VastaaPoistaOnko Leo hoidossa jossain? Jos ei, niin oletko ajatellut vaikka osa-aikasta hoitoa? Meillä on poika hoidossa 13pv kuukaudessa päiväkodissa ihan tuon puheen takia, että saisi mahdollisimman. "ärsykkeitä" samanikäisiltä ja toiminut on!
Siis saisi mahdollisimman paljon ärsykkeitä :D ihana kirjottaa tabletilla, kun tulee kirjotettua mitä sattuu näköjään!
PoistaLeollakin harmitusta varmasti tulee, mutta toisaalta voisi juuri harrastuksen kautta saada myös kaipaamaansa seuraa:) Ehkä kevään tullessa olisi tosiaan kiva mennä kokeilemaan :)
PoistaOn hoidossa, ja itseasiassa vielä pitkääkin päivää kun itse opiskelen niin että matkoihinkin päivässä menee noin 2 tuntia. Miten voikin kaivata ikäistään seuraa niin kovasti myös päiväkodin jälkeen vaikka pitkän päivän muiden lasten kanssa on touhunut. Vaikka erilaista tekemistä keksin mm. luistelua, pulkkailua, hiihtoa, puistoilua ym. niin kuitenkin kaipaa aina sitä kaveria siihen rinnalleen, ei äidin läsnäolo tunnu enään riittävän. Pikkusiskoakin toivoo kovasti mutta se jääköön vain haaveeksi :D
Meillä kysellään joka ikinen ilta ennen nukkumaan menoa, että onko huomenna hoitopäivä. Hoitopäiviä on yleensä 3x viikossa ja nuo kotipäivät on niiiiin tylsiä vaikka pikkuveli on seurana (sotkemassa leikkejä). Kyllä ne kaverit näköjään osaavat olla tärkeitä jo pienestä pitäen ♡
VastaaPoistaTotta :)
Poista