Olemme yhdessä ulkona, poikani tulee luokseni, suupielet alaspäin ja kyynel silmäkulmassa;
"Äiti, kuu muu happa ei häälä mää kaaka" (Äiti, kukaan muu lapsi ei leiki mun kanssa)
On sydäntä raastavaa kuulla nuo sanat. Palanen nousee kurkkuuni ja tekisi mieli itkeä. Sen sijan minun on pysyttävä vahvana, hymyiltävä, lohdutettava ja kannustettava yrittämään uudelleen päästä mukaan leikkiin tai keksittävä jokin oma leikki.
En jaksaisi aina olla vahva. Haluaisin heittäytyä lapsen lailla maahan potkimaan ja hakkaamaan maata nyrkein, itkeä, huutaa ja kiukutella. Tahtoisin huutaa muille lapsille, että leikkikää poikani kanssa! Hän ei ole huonompi kuin muut vaikkei puhukaan! Hän osaa kaiken saman kuin muutkin ikäisensä. Jotkin asiat jopa paljon ikäistään paremmin. Haluaisin huutaa muiden lasten vanhemmille. He vain seurustelevat keskenään, eivätkä edes huomaa, kun heidän pikku kullanmurunsa haukkuvat poikaani tämän puheen vuoksi. Kutsuvat vauvaksi, lällättelevät, matkivat Leon puhetta ja jättävät leikin ulkopuolelle.
Olemme monesti lähteneet Leon kanssa kotiin, koska poikani on muiden lasten puheista ja teoista pahoittanut mielensä niin pahasti, että on halunnut lähteä. Se tuntuu pahalta. Pahalta minusta, tuon pienen pojan äidistä. Voi vain kuvitella kuinka pahalta se voi tuntua tuosta pienestä pojasta. Minun pojastani.
Mutta mitä voin tehdä? Miten saan tämän loppumaan? Miten saan Leon mukaan muiden leikkeihin? Vai saanko edes? Onko poikani tuomittu kiusaamisen kohteeksi puheensa vuoksi? Onko mitään tehtävissä?
*halaus* sinulle. En tunne sinua tai tiedä sinusta mitään, mutta sen sanon, että jos minun lapseni haukkuu, nimittelee tai lällättelee, enkä jostain syystä itse huomaa, häntä sopii kyllä mennä ojentamaan. Sellainen käytös ei ole hyväksyttävää. Keneltäkään. Ketään kohtaan. Ikinä.
VastaaPoistaTietenkin mukaan pääseminen ja ottaminen voi olla vaikeaa, kun puheen kehitys on viivästynyttä, ja tilanne voi olla toisille lapsille hämmentävä. Haukkumaan se ei silti oikeuta. Toki muutkin lapset ovat pieniä ja vasta opettelevat sosiaalista vuorovaikutusta, mutta aikuisten tehtävä on opettaa. En mitenkään päin ymmärrä vanhempaa, joka ei puutu oman lapsensa huonoon käytökseen. Luulisi heidän nolostuvan viimeistään, jos itse menet vieraan lapsen luo, ja ystävällisesti mutta jämäkästi sanot, että ihmiset oppivat asioita eri tahtiin, ja että lällättely ja nimittely ovat aina ja kaikkialla huonoa käytöstä.
Tuo leikkiin mukaan ottaminen on tosiaan haastavampi juttu. Itse olin juuri jokin aika sitten nelivuotiaani kanssa puistossa, ja hän leikki samanikäisen kaverinsa kanssa keskittyneesti, kun paikalle tuli noin vuotta vanhempi lapsi äitinsä kanssa. Hän kierteli meidän lastemme leikkejä, mutta kukaan ei oikein tehnyt aloitetta kolmannen mukaan ottamiseksi. Nyt jälkeenpäin tajuan, että minun olisi pitänyt sanoa, että hei ottakaa kaveri mukaan, niin on hauskempaa, mutta en jotenkin siinä osannut toimia. Toki se oli "passiivista" mukaan ottamatta jättämistä, "sä et saa leikkii meiän kaa" -tyyppiseen olisin tietysti puuttunut heti. Toisaalta lapset voivat kyllä tarvita aikuisen ideointiapua, jos meneillään oleva leikki kovasti perustuu kielelliseen vuorovaikutukseen (roolileikit ym.), ja muut eivät saa poikasi puheesta selvää. Millaisen roolin hän voisi ottaa, miten yhteisleikkiä voisi tukea, voisitko sinä toimia osittain lapsesi välittäjänä ja tulkkina siinä mukaanmenemistilanteessa?
Voimia sinulle ja kaikkea hyvää pojallesi!
Kiitos kommentistasi:) Kirjoituksesi sai minut ajattelemaan. Ehkä minun tosiaan pitäisi olla itse enemmän ideointiapuna ja tulkkina, autamassa Leota pääsemään mukaan leikkiin. Myös muille vanhemmille pitäisi varmasti mennä rohkeammin juttelemaan ja tutustumaan ja tätä kautta saada ehkä Leollekkin seuraa. Liian helposti vain ajattee, että kaikilla muilla on jo puistossa seuraa, ja että muut vanhemman ajattelisivat minun "tunkevan" joukkoon. Myös ehkä hieman "normaalia" äiti-ikää nuorempana, tulee tunne, että minut jotenkin tuomittaisiin heti kättelyssä ikäni vuoksi eikä edes haluttaisi tutustua. Tämäkin ajatus tosin taitaa vain olla minun omien korvieni välissä. :)
VastaaPoista